Kevään tullessa siirrymme pimeästä valoon. Saman soisi tapahtuvan kasvatuksessa – jos näin aasinsiltaa asiaan etenen.

Pimeistä luokkahuoneista ja suljetuista oppimisympäristöistä oppimisen avoimiin tiloihin. Opettaja- ja oppilaitosjohtoisesta opettamisesta asiantuntijuuden jakamiseen, oppiviin yhteisöihin, henkilökohtaisiin oppimisverkostoihin.

Ammatillinen opettajakorkeakoulu on ottanut paikkansa opetuksen kehittämistyössä, mutta miten tietoisia olemme toimintamme perusteista. Missä kohdin toimintaamme näkyy tutkimuksellinen kehittäminen? Saammeko kiinni nopeutuvista muutoksista? Tällaiset kysymykset ovat pohdinnan kohteena.

Osaamisperustaisuus on yksi päivän sanoista. Tavoitteena on luoda opitun arviointijärjestelmä, jossa arvioidaan oppijan osaamista – olipa tämä osaaminen hankittu millä tavalla tahansa. Osaaminen tunnistetaan ja tunnustetaan.

Verkko-opetuksen yleistyttyä keskustelu kääntyy tämän tästä sen mahdolliseen sosiaalisuuteen tai sen puutteeseen. Väitetään, että verkko-opiskelu sopii vain ”tietokonefriikeille”, jotka pelkäävät face-to-face tilanteit.