1. Ammatillisen koulutuksen ja ammatillisen opettajankoulutuksen laadullisen kehittämisen haasteet ja näkymät

Maailmantalouden syvenevä, laajeneva ja pitkittyvä taantuma heijastuu vääjäämättä myös Suomeen ja Suomen ammatilliseen koulutukseen. Haasteita on erityisesti koulutuksen työelämävastaavuuden ja työelämän ja koulutuksen yhteistyön näkökulmasta. Kun yritykset lomauttavat ja irtisanovat eikä uutta tilauskantaa juuri ole, työssäoppimispaikkoja, oppisopimuspaikkoja ja ammattiosaamisen näyttöpaikkoja on entistä hankalampi saada. Myös koulutuksen päättävien työllistymismahdollisuudet heikkenevät. Ammatillisten koulutuksen järjestäjien pitäisi pystyä reagoimaan työelämän ja yhteiskunnan muutoksiin ja myös lievittää niiden vaikutuksia. Samaan aikaan olisi huolehdittava pitkäjänteisestä osaamisen kehittämisestä ja pyrittävä säilyttämään koulutuksen vetovoima erityisesti kriisialoilla (rakennus, metsä, metalli), jotta voidaan turvata taantuman jälkeinen osaavan työvoiman saatavuus eri osissa.

Ammatillisen koulutuksen laatua kehitetään Suomessa eurooppalaisten linjausten pohjalta kansallista lähtökohdista käsin. Euroopan parlamentti ja neuvosto antanevat vielä tänä keväänä suosituksen ammatillisen koulutuksen laadunvarmistuksen eurooppalaisesta viitekehyksestä (EQARF), jonka tavoitteena on tiivistää edelleen ammatillisen koulutuksen laadunhallinnan eurooppalaista yhteistyötä, tehostaa ammatillisen koulutuksen eurooppalaisen laatuverkoston ENQA-VETin toimintaa. Opetusministeriön alkuvuodesta 2008 vahvistama ammatillisen koulutuksen laadunhallintasuositus ottaa jo ennakoivasti huomioon monet EQARF-suosituksen keskeiset jatkuvaa laadun parantamista tukevat elementit.

Opetushallitus on valmistellut ja valmistelee työkaluja laadunhallintasuosituksen toimeenpanon tueksi. Työkaluja on kehitetty erityisesti työpaikalla tapahtuvan opiskelun laadun varmistamisen ja kehittämisen tueksi. Lisäksi Opetushallitus on käynnistämässä vapaaehtoista ammatillisen koulutuksen laatuverkostoa edistämään hyvien toimintatapojen leviämistä. Parhaillaan selvitetään ammatillisen koulutuksen järjestäjien laatutyön nykytilaa. Selvityksen tuloksia hyödynnetään ammatillisen koulutuksen laatustrategian valmistelussa. Laatustrategian tavoitteena on luoda puitteet ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen laadunhallinnalle.

Ammatillisen koulutuksen laadun ja houkuttelevuuden kehittäminen ei ole mahdollista ilman osaavia opettajia. Suomalainen opettajankoulutusjärjestelmä tuottaa maahamme monipuolisia ja osaavia opetuksen ja koulutuksen asiantuntijoita. Ilahduttavaa on, että vuoden 2008 opettajatiedonkeruun mukaan ammatilliseen opettajankoulutuikseen hakeneiden määrä on lisääntynyt ja myös ammatillisten opettajien kelpoisuustilanne näyttää kehittyneen myönteiseen suuntaan. Ammatillisen koulutuksen opettajista 72 % on muodollisesti kelpoisia hoitamaan tehtäviään. Kelpoisuuden puuttumisen syynä on ennen kaikkea opettajalta vaadittavien pedagogisten opintojen puuttuminen.

Positiivisesta kehityksestä huolimatta etenkin tekniikan ja liikenteen alan opettajista on jo nyt pula, ja pula tulee vain pahenemaan lähivuosina, kun iso joukko tekniikan ja liikenteen alan opettajia jää eläkkeelle. Myös erityisopetuksen ja opinto-ohjauksen opettajia tarvitaan lisää, samoin aikuiskoulutuksen opettajia.

Pätevien ammatillisten opettajien saatavuuteen vaikuttavat myös opettajille asetetut kelpoisuusvaatimukset. Lähes puolelta kelpoisuutta vailla olevista ammatillisen koulutuksen tuntiopettajista puuttuu ammatilliseen koulutukseen pääsyvaatimuksena oleva tutkinto tai työkokemus. Täten yksistään lisäämällä opettajien pedagogista koulutusta ei voida ratkaista ammatillisten opettajien kelpoisuustilannetta. Opetusministeriö on asettanut työryhmän arvioimaan ammatillisten opettajien ja rehtoreiden kelpoisuusvaatimuksia ammatillisten opettajien saatavuuden ja ammatillisen osaamisen varmistamisen näkökulmasta. Työryhmän toimikausi päättyy 30.9.2009.

2. Miten ammattikorkeakouluja kehitetään duaalijärjestelmässä?

Korkeakoululaitos muodostuu jatkossakin yliopistoista ja ammattikorkeakouluista. Näillä on toisistaan poikkeavat tehtävät ja tutkinnot. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkintojen erilaisilla sisällöillä ja painotuksilla tuotetaan erilaista osaamista yhteiskunnan ja työelämän tarpeisiin. Kunkin yliopiston ja ammattikorkeakoulun profiili voi painottua eri tavalla opetuksen, tutkimuksen ja työelämäkytkentöjen ja aluekehitystehtävän suhteen. Tähän liittyen yliopistot ja ammattikorkeakoulut päivittävät strategiansa kevääseen 2010 mennessä. Ammattikorkeakoulujen vahvuus on nyt ja tulevaisuudessa vahvassa työelämälähtöisyydessä.

Ammattikorkeakoululakiin tehdään tänä keväänä muutamia, lähinnä yliopistolaista johtuvia muutoksia. Perusteellisemman uudistuksen paikka on varmasti ensi hallituskaudella. Olen kehottanut ammattikorkeakouluyhteisöä tekemään aloitteita siitä, mitä ja miten isoja muutostarpeita lainsäädäntöön on.

Korkeakoululaitoksen tulevaisuuden visiossa korkeakouluja ja niiden yksiköitä on nykyistä vähemmän ja ne ovat nykyistä suurempia. Korkeakoulujen rakenteellisella kehittämisellä pyritään kokoamaan alueellisesti ja koulutusaloittaisesti sirpaloitunutta korkeakouluverkkoa tiiviimmäksi kokonaisuudeksi. Korkeakouluverkon kokoaminen voi tapahtua syvenevän yhteistyön, työnjaon, fuusioiden ja strategisten liittoutumien kautta. Nykyistä suuremmilla korkeakouluilla ja yksiköillä on parempi taloudellinen kantokyky. Myös kansainväliset yhteistyöedellytykset parantuvat ja edellytykset poikki- ja monitieteisyyteen vahvistuvat. Opiskelijan näkökulmasta suuremmat korkeakoulut tarjoavat enemmän valinnanmahdollisuuksia opinnoissa. Rakenteellisen kehittämisen toimilla pyritään ennen kaikkea tukemaan korkeakoulujen toimintaedellytyksiä. Tavoitteena on, että korkeakoulujen toimintaa tehostamalla voidaan suunnata lisäresursseja opetukseen ja tutkimukseen. Tätä kautta voidaan vahvistaa korkeakoulujen toiminnan laatua ja vaikuttavuutta.

3. Yritysten ja työelämän koulutusvastuu sekä miten vahvistetaan työelämän ja ammatillisen koulutuksen yhteistyön kehittämistä

Ammatillisen koulutuksen keskeisiä haasteita on työelämän ja yksilöiden tarpeet huomioon ottavien koulutuspalvelujen ja koulutuksen järjestämismuotojen kehittäminen. Tulevaisuudessa yhä suurempi osa työelämän vaatimista taidoista hankitaan työssä. Tästä syystä yksi ammatillisen koulutuksen kehittämisen painopisteistä on työpaikalla tapahtuvan opiskelun laajentaminen ja vaikuttavuuden parantaminen. Tämä edellyttää tiivistä yhteistyötä koulutuksen ja työelämän välillä sekä asiakaslähtöistä toimintatapaa. Koulutuksen järjestämisessä tarvitaan joustavuutta, monipuolisuutta, henkilökohtaistamista ja yksilöllisiä oppimispolkuja. Erilaiset työssä oppimisen muodot, osa-aikainen opiskelu ja verkko-opiskelu tarjoavat tähän mahdollisuuksia.

Ilman työnantajien panosta koulutusta ei voi toteuttaa työpaikoilla. Työmarkkinoiden keskusjärjestöt ovat sitoutuneet kantamaan osan koulutusvastuusta allekirjoittamalla suosituksen työpaikoilla tapahtuvan oppimisen edistämisestä ja ammattiosaamisen näyttöjen käyttöönoton tukemisesta vuosina 1998 ja 2005. Tähän asti suositus on tuottanut tulosta, sillä työssäoppimispaikkojen saatavuus on ollut hyvä, ja myös ammattiosaamisen näytöt on onnistuttu sovittamaan luontevasti osaksi työssäoppimista ja yritysten ja työpaikkojen arkea.

Taantuman aikana on erityisen tärkeää vaalia oppilaitosten ja yritysten tiivistä yhteistyötä ja pitää kiinni hyviksi havaituista toimintatavoista, ettei tehty työ valu hukkaan. Työmarkkinoiden keskusjärjestöt pitävät oppilaitosten ja työelämän yhteistyön jatkumista tärkeänä, jotta talous saadaan uudelleen nousuun. Keskusjärjestöt ovat esittäneet maaliskuun alussa vetoomuksen yrityksille ja julkisen sektorin työpaikoille nuorten kesätyöpaikkojen ja työssäoppimispaikkojen järjestämiseksi. Toivotaan, että vetoomus tuottaa tulosta ja voimme taantumasta huolimatta antaa opiskelijoille positiivisia kokemuksia työelämästä ja käytännön töistä työpaikoilla, tarjota heille suorat yhteydet työelämään ja edistää heidän sijoittumistaan työmarkkinoille.

4. Verkkojen ja verkostojen käyttö ja hyödyntäminen ammatillisessa koulutuksessa – linjaukset ja arjen tuki

Sinivihreän hallituksen hallitusohjelman mukaan sähköisten palveluiden ja tuotteiden tarjonta lisätään ja kansalaisten ja yritysten osaamista sähköisten palvelujen käyttäjänä edistetään. Ammatillisessa koulutuksessa tämä tarkoittaa muun muassa teknologian, tieto- ja viestintätekniikan sekä digitaalisten oppimisympäristöjen hyödyntämistä opetuksessa. Verkko-opetuksen ja verkostojen avulla voidaan muun muassa monipuolistaa oppimisympäristöjä, kehittää opiskelijoiden tiedonhallintataitoja ja oppimisvalmiuksia, täydentää lähiopetusta ja edistää opetustarjonnan saatavuutta.

Opetusministeriö myöntää vuosittain valtionavustusta ammatillisten oppimisympäristöjen kehittämiseen. Valtionavustusta haetaan Opetushallitukselta. Lisäksi valtakunnallisesta ESR-kehittämisohjelmasta Avoimissa oppimisympäristöissä aktiiviseksi kansalaiseksi myönnetään rahoitusta uusien, erilaisten, joustavien toimintamallien ja oppimisympäristöjen luomiseen ja kehittämiseen. Yhtenä tavoitteena kehittämisohjelmassa on kaikenikäisten oppijoiden omatoimisen verkko-opiskelun, tiedonhankinnan, itseilmaisun ja vaikuttamisen taitojen tukeminen.